Kevät on vihdoin ja viimein tullut ja lunta on enää muistoissa - joitakin satunnaisia varjoisia kinospaikkoja lukuun ottamatta.  Siispä on tullut aika viimein aloittaa Zissyn ja Zosien kanssa jäljestämisharjoittelut.

Tarkoituksena on että tytöt saavat jotakin itsenäistä suorittamista edellyttävää tekemistä, josta ne palkkautuvatkin itse ilman ohjaajan käsiä, tai ainakin ne luulevat niin   Ja tätä itsenäistä tekemistähän haluan tytöille siksi että se tukisi agilityssäkin tarvittavaa itsenäisyyttä ja koirien itsetuntoa jne... 

Tänään siis aloitettiin tekemällä pihaan kummallekin oma 1*1m kokoinen tallottu alue johon ripottelin namia.  Koska keli oli niinkin tuulinen, annoin jäljen vanhentua n. puoli tuntia ennen aloittamista.  Hain ensin Zissyn kehiin.  Aloitimme valjailla, joita Zi inhosi heti ensi hetkestä alkaen.  Ehkäpä se oppii vielä pitämään niistä, kun ne jatkossa yhdistyvät aina nenähommiin   Vein Zissyn ruudun laidalle ja siitähän se alkoi ihan itse heti nuuskuttelemaan ja kävi kyllä tosi tiukasti läpi ihan koko neliön.  Ja kun meni reunan yli niin se tuli lähes välittömästi takaisin, todella skarpisti likka toimi.  Sitten se oli mielestään valmis, joten johdatin sen pois ruudusta tallottua ja namitettua polkua pitkin.  Sitten vuoroon astui Zosie.  Sillä oli ihan sama juttu, valjaat olivat ihan yäk, mutta kyllä ne unohtuivat saman tien kun typykkä pääsi ruudulle nuuskimaan.  Zosie harhaili aavistuksen enemmän ruudun ulkopuolella, mutta sekin etsi kyllä oikein tiukasti kaikki namit ruudusta.

Vähän ne tuntuivat ihmettelevän että mikä juttu tämä nyt olikaan, ja kun myöhemmin lähdimme lenkille, ne hiukan ojentelivat kuonojaan sinne suuntaan missä nuo ruudut olivat olleet.  Hauskaa tästä tulee, kunhan vaan kerkiämme aina silloin tällöin vähän harjoittelemaan... 

Aleksi-vehnis on nyt elänyt 5,5 vuotta kääpiösnautsereiden kanssa.  Siis puolet elämästään. Ei siis ole mikään ihme että se on muuttunut puoliksi käppänäksi, ainakin mitä ruokailuun tulee.

Tässä muutama esimerkki asioista, joita se on oppinut käppänöiltämme:

• Aleksi on perinteisesti ollut varsin nirso ruokansa suhteen ja muutenkin vähäruokainen.  Nykyään se syö varsin monenlaista ruokaa isoja annoksia, lukuunottamatta ristaeläinten tai lampaan sisäfilettä yms syömäkelvotonta evästä
• Aleksia on pitänyt lähes pakottaa syömään, se on saattanut pitää muutamankin päivän paastoja kun ei vaan huvita syödä.  Nykyään se välillä oikein kerjää ruokaa, vaikka olisi jo saanut molemmat päivän ateriansa ja aivan varmasti riittävän suurina annoksina.
• Ruoka-aikoina Aleksia on pitänyt houkutella tulemaan yläkertaan syömään.  Nykyään se rynnistää lenkin jälkeen portaat ylös hirmuista vauhtia ja kiertää käppänöiden kanssa kehää hellasaarekkeen ympäri odottaessaan ruokaansa.
• Aiemmin sen lähestyminen ruokakupille on ollut varsin nihkeätä ja haluttoman näköistä.  Nykyään se tuskin pysyy nahoissaan odottaessaan lupaa päästä kupilleen

Onko tuo sitten seurausta sosiaalisesta oppimisesta vai kilpailutilanteesta mene ja tiedä.  hauska tuota on kuitenkin ollut seurata!

Miksi tämä kirjoittaminen on aina yhtä vaikeaa?  Kovasti olisi tapahtumia ja asioita, joita voisi pähkäillä kirjoittelemalla niistä vaikka tänne blogiin, mutta aina se vaan jää...  Olen jo ihan vakavissani harkinnut töistä irtisanoutumista, jotta ehtisi harrrastaa riittävästi.  Valitettavasti siitä ei ainakaan toistaiseksi kukaan maksa mitään - ainakaan riittävästi

Yksi viime aikojen mietiskelyn aiheista ollut luonnetestit, joissa kävin tyttöjen kanssa syyskuussa.  Tulokset olivat melko lailla odotetun kaltaiset, mutta joitakin lievästi yllättäviäkin seikkoja tuli esiin.  Testin jälkeen olen miettinyt kovasti, mitä luonnetesti tälläisestä "kotikoirasta" oikeastaan kertoo, onhan testi alunperin kehitetty ihan toisenlaisia koiria varten. Toisaalta toki aktiivinen koiraharrastaja löytää testin kautta joitakin asioita, jotka yhtäältä selittävät koiran tietynlaista käyttäytymistä ja toisaalta antavat vinkkiä siitä, mitä ominaisuukisa koirassa olisi hyvä kehittää esimerkiksi harrastamaansa lajia silmällä pitäen. 

Suurin mietinnän kohteeksi joutunut asia lienee kuitenkin se, että kun puhutaan koiran luonnetestistä, niin on syytä selvittää, mikä on luonne.  Mihin voidaan vetää luonteen ja opitun käyttäytymismallin ja muun ympäristön muokkauksen raja?  Tällä testillä se ei selviä.  Onko  ylipäätään olemassa mitään keinoa miten sen voisi selvittää? Ja jos on, niin entä sitten? Onko sen selvittäminen tarpeellista?  (En nyt tarkoita yksittäisiä tapauksia, joiden jälkeen koira on alkanut pelkäämään asiaa a,b tai c, vaan "isompia" asioita...)

Tämä aihe nousi pähkäilyssäni korkealle siksi, että Zissyn puolustushalukkuus oli täysin olematon, joka oli minulle yllättävä tulos, olin odottanut sen olevan edes jonkinlainen    Tuomarit selittivät sitten tämän olevan tyypillistä Zissyn kaltaiselle "pahnan pohjimmaiselle" eli lauman nuorimmaiselle jäsenelle.  Eihän sen ole koskaan tarvinnut puolustaa mitään eikä ketään, kun se on se junnu, jonka perään muu lauma katsoo.  Toisin sanoen kyseessä on opittu käyttäytymismalli, eikä niinkään luonteenpiirre, eikö niin?  Ja kaiken kukkuraksi Zosien puolustushlaukkuus oli +3, joten topakka emo tuolla pikkulikalla on

Testin lopputulema meillä on se että Zosien osalta ryhdyn määrätietoisesti (HAH ) kehittämään sen toimintakykyä (joka oli -1 ) ja Zissyn osalta pääpaino on puolustushalukkuudessa, johon oletan liittyvän hiukan muutakin puuhaa...  toisten koirien kohtaamiseen liittyen.  Jos siis näet jonkun kykkivän puskissa namittamassa mh-käppänää toinen mokoma ja vehnis piuhojen päässä, se olen sitten minä  

Olisi oikein hauskaa viedä tytsyt kokeeseen toisen kerran tuossa parin vuoden kuluttua ja katsoa, onko mikään muuttunut ja jos on niin kuinka paljon - viitaten noihin kehittämistoimenpiteisiin ja aiempiin pohdintoihin siitä, mikä on luonnetta ja mikä ympäristön muokkaamaa...

Eilen alkoi hallikausi.  Aloitimme kauden omatoimitreeneillä ja teimme ihan käsittämätöntä keppikulmavääntösilmukkahässäkkää johon liittyi myös reipasta irtoamista ja leijeröintiä.  Kiitos Virvalle varsin mielenkiintoisesta treenistä!

Kepeille menoa eri kulmista ja eri etäisyyksiltä olenkin tyttöjen kanssa treenaillut kesän aikana melko paljon niin verkoilla kuin 2-4  irtokepinkin avulla.  Tämän aiheen aktiivisesta (n. 4 krt/vko) treenaamisesta on nyt kulunut muutama viikko, ja oli aivan käsittämättömän upeaa nähdä, miten homma toimi!  Zissy ihmetteli ensin ohjureita, joihin se ei ole tottunut (matalat verkot kyllä menevät), mutta kun otin ohjurit pois, niin avot - loistava ja supertaitava pieni agilitykoira sujahti kepeille uskomattoman tuntuisista kulmista.  Zosie taittoi itsensä sisään myös loistavasti, sen pystyi lähettämään kepeille kauempaakin ilman että tarvitsi erikseen tarkkaan osoitella sisäänmenokohtaa, vaan koira osasi hakea sen itse.  Loistavaa edistystä kummaltakin koiralta.  Tuntuu tosi hienolta nähdä oman treenauksensa tulosta - asia jota on tavoiteltu ja jota varten on määrätietoisesti harjoiteltu pala palalta eteenpäin.

Entäpä sitten putkelle irtoaminen?  N. 100 asteen kulmasta koira ampaisi 7 metrin päähän putkeen tuosta vaan, silmää räpäyttämättä - mieletön irtoaminen kummaltakin!  Sen sijaan hankaluuksia tuotti ihan tavalliselle hypylle irtoaminen.  No vitsi piilikin siinä että hyppy suoritettiin kohti tyhjää seinää ja ohjaaja yritti siinä takana sitten leijeröidä toisen hypyn takaa   Ei siis mikään helppo kuvio koiralle, mutta tässäkin treenissä ahne koira ja kauko-ohjattava namiautomaatti ovat lyömätön yhdistelmä

Tänään otetaankin sitten jäähdyttelevä treeni - ihan noin ilmankin puolesta.  Sataa ja tuulee myrskyisästi, en tiedä uskaltaako tuolla edes päästää koiraa puomille ettei tuuli puhalla sitä matkoihinsa sieltä .  Joka tapauksessa agility on taas kerran aivan ihana laji

Zissyn mammaloma on saatu onnellisesti päätökseen ja kaikki 4 narttuhauvelia ovat saaneet uudet kivat kotinsa.  Nyt voimme sitten Zissyn kanssa keskittyä taas ihan täysin agiliitoon, pentuja ei enää tehdä. Tästä pentueesta ainakin 2 pääsivät agilityinnostuneeseen kotiin

Olen aloittanut Zissyn treenaamisen rauhallisesti ottaen aluksi hiukan tuntumaa niin esteisiin kuin ohjaustekniikkaankin ja siitä on sitten menty syvemmälle tärkeimpiin ohjausteknisiin haasteisiin.  Myös hyppytekniikka on syynissä - sekin tietysti Ullan johdolla.  Zissyn ongelma hyppyjen kanssa onkin se että se roiskii rimoja mennen tullen mutta se ei johdu siitä etteikö se osaisi lukea hyppyjä, vaan ensisijaisesti siitä että se ei keskity niihin! 

Zissy painaa radalla niin älytöntä vauhtia, että saapa nähdä milloin koittaa se päivä että onnistun saamaan sille tuloksen kisoissa - luulisin että tulemme kisoissa tekemään joko HYL tai sitten huippuhyvät tulokset.  Vauhtia tuolla koirankuvatuksella ainakin piisaa, tässä kuvaa seuramestiksistä mölliradalta jossa lämmittelimme (kiitos Sinille videosta): http://www.youtube.com/watch?v=RTtPDrmTSww .  Tämä olikin ensimmäinen kerta kun mammaloman jälkeen teimme täyspitkää rataa missään muodossa.  Ei pölllömpää sitten ollut sijoittua seuramestiksissa toiseksi minikisaavien luokassa - tosin ratasuorituksen hienoudesta (etenkään ohjaajan osalta) en mene kommentoimaan yhtään mitään…

 "Vaatimaton" tavoitteeni Zissyn kanssa on AVA 2012 ja otimmekin aimo harppauksen sitä kohti kun sain Zissy-koheltajalle paikan seuran valmennusryhmässä - SM-kävijäkonkareiden joukossa   Nyt suurin paineeni onkin saada Zissy "valkkuryhmäkelpoiseksi" syyskuun alkuun mennessä   No, kovasti nuo kaverit vakuuttelevat että kyllä se sinne joukkoon mahtuu oikein hyvin - toivotaan että pystyn lunastamaan koiran lupaavuuteen perustuvan paikkani huippuryhmässä.  Kiitos vielä tuostakin koulutustoimikunnalle ;)