Eilen alkoi hallikausi.  Aloitimme kauden omatoimitreeneillä ja teimme ihan käsittämätöntä keppikulmavääntösilmukkahässäkkää johon liittyi myös reipasta irtoamista ja leijeröintiä.  Kiitos Virvalle varsin mielenkiintoisesta treenistä!

Kepeille menoa eri kulmista ja eri etäisyyksiltä olenkin tyttöjen kanssa treenaillut kesän aikana melko paljon niin verkoilla kuin 2-4  irtokepinkin avulla.  Tämän aiheen aktiivisesta (n. 4 krt/vko) treenaamisesta on nyt kulunut muutama viikko, ja oli aivan käsittämättömän upeaa nähdä, miten homma toimi!  Zissy ihmetteli ensin ohjureita, joihin se ei ole tottunut (matalat verkot kyllä menevät), mutta kun otin ohjurit pois, niin avot - loistava ja supertaitava pieni agilitykoira sujahti kepeille uskomattoman tuntuisista kulmista.  Zosie taittoi itsensä sisään myös loistavasti, sen pystyi lähettämään kepeille kauempaakin ilman että tarvitsi erikseen tarkkaan osoitella sisäänmenokohtaa, vaan koira osasi hakea sen itse.  Loistavaa edistystä kummaltakin koiralta.  Tuntuu tosi hienolta nähdä oman treenauksensa tulosta - asia jota on tavoiteltu ja jota varten on määrätietoisesti harjoiteltu pala palalta eteenpäin.

Entäpä sitten putkelle irtoaminen?  N. 100 asteen kulmasta koira ampaisi 7 metrin päähän putkeen tuosta vaan, silmää räpäyttämättä - mieletön irtoaminen kummaltakin!  Sen sijaan hankaluuksia tuotti ihan tavalliselle hypylle irtoaminen.  No vitsi piilikin siinä että hyppy suoritettiin kohti tyhjää seinää ja ohjaaja yritti siinä takana sitten leijeröidä toisen hypyn takaa   Ei siis mikään helppo kuvio koiralle, mutta tässäkin treenissä ahne koira ja kauko-ohjattava namiautomaatti ovat lyömätön yhdistelmä

Tänään otetaankin sitten jäähdyttelevä treeni - ihan noin ilmankin puolesta.  Sataa ja tuulee myrskyisästi, en tiedä uskaltaako tuolla edes päästää koiraa puomille ettei tuuli puhalla sitä matkoihinsa sieltä .  Joka tapauksessa agility on taas kerran aivan ihana laji