Aleksi-vehnis on nyt elänyt 5,5 vuotta kääpiösnautsereiden kanssa.  Siis puolet elämästään. Ei siis ole mikään ihme että se on muuttunut puoliksi käppänäksi, ainakin mitä ruokailuun tulee.

Tässä muutama esimerkki asioista, joita se on oppinut käppänöiltämme:

• Aleksi on perinteisesti ollut varsin nirso ruokansa suhteen ja muutenkin vähäruokainen.  Nykyään se syö varsin monenlaista ruokaa isoja annoksia, lukuunottamatta ristaeläinten tai lampaan sisäfilettä yms syömäkelvotonta evästä
• Aleksia on pitänyt lähes pakottaa syömään, se on saattanut pitää muutamankin päivän paastoja kun ei vaan huvita syödä.  Nykyään se välillä oikein kerjää ruokaa, vaikka olisi jo saanut molemmat päivän ateriansa ja aivan varmasti riittävän suurina annoksina.
• Ruoka-aikoina Aleksia on pitänyt houkutella tulemaan yläkertaan syömään.  Nykyään se rynnistää lenkin jälkeen portaat ylös hirmuista vauhtia ja kiertää käppänöiden kanssa kehää hellasaarekkeen ympäri odottaessaan ruokaansa.
• Aiemmin sen lähestyminen ruokakupille on ollut varsin nihkeätä ja haluttoman näköistä.  Nykyään se tuskin pysyy nahoissaan odottaessaan lupaa päästä kupilleen

Onko tuo sitten seurausta sosiaalisesta oppimisesta vai kilpailutilanteesta mene ja tiedä.  hauska tuota on kuitenkin ollut seurata!