Puolivälissä toukokuuta kävin Zosien kanssa Kirkkonummella kisaamassa.  Otin kummallekin päivälle 2 starttia ja odotukset olivat kovat: pari nollaa olisi saatava, jotta noustaisiin 2-luokkaan ja loppuisi tuo kukonlaulun aikaan kisapaikalle raahautuminen . 

Lauantain ensimmäinen startti Henri Luomalan radalla sujuikin mallikkaasti - kontakteja myöten! Rata oli virheetön, mutta vauhti oli mielestäni jotenkin hidas.  Kävin kaikessa rauhassa jäähdyttelemässä, ja kun viimein kävin kurkkaamassa tuloslistaa, oli ilo ylimmillään: alitimme ihanneajan 0,6 sekunnilla eli se oli LUVA - hurraa!   Lauantain toinen rata oli Johanna Wutrichtin rata, jossa Zosie - harvinaista kyllä - pudotti ensimmäisen riman.  No hätä, jatkoimme ihan mallikkaasti eteenpäin, kunnes tulimme puomin alstulolle, joka vuoti läpi.  Pirhanan pikku rakki

Hyvillä mielin kuitenkin kotiin odottelemaan sunnuntaita, joka vielä piti herätä aikaisin.  Ensimmäinen rata oli jälleeen Luomalaa.  Vauhdikas ja puhdas rata oli sydäntä särkien hyllytettävä, kun pikku piski taas vuoti sen puomin.  Olin kuitenkin ylpeä itsestäni, että raaskin hyllyttää niin loistavasti edenneen radan.  Toinen rata olikin Leena Rantamäki-Lahtisen suoraa tuubia esteeltä toiselle ja varmistelin kontaktit niin että Zosie vähän jo katseli kulmiensa alta että mitäs se mami oikeen riekkuu siinä....  No, kontaktit pitivät, mutta olivat hitaat.  Olin täysin varma että aikamme ei riitä mihinkään, enkä edes mennyt lähellekään tulostaulua.  Kun viimein eksyin sinne asti, ei siellä ollut merkattuna ihanneaikaa, jota en muistanut.  Olin edelleen varma ettei aika voi riittää, kunnes joku muisteli ihanneajan olleen pari sekuntia meidän aikaa enemmän.  Siitäpä se jännitys alkoi... Ja jees, se riitti! Se oli SERT ja menolippu kakkosiin  

Kakkoset korkkasimme Mikkelissä varsin kuumissa olosuhteissa, ja tällä kertaa iltapäivällä, joten aamu-unisuudesta ei tarvinnut radalla kärsiä.  Tuomarina oli Anne Viitanen, joka oli tehnyt oikein mukavat, hyvin etenevät ja sopivan määrän tarkkuutta vaativat radat.  Aloitimme hypärillä jonka hyllytin ohjaamalla Zosien väärään päähän putkea.  No ei paha, sinne samaan ansaan sujahti varmaan 80% koirakoista .  Molemmat agiradat teimme puhtaasti, mutta yliajalla.  Kontaktit otin jälleen "varman päälle" mutta se kostautui osittain ajassa.  Aikaan vaikutti varmaankin myös kuumuus, mutta muuten olin pikku koiruliiniin taas jälleen oikein tyytyväinen

Nyt on tiukka surffailu kisa-, treeni- ja muiden kalentereiden keskellä kun etsitään seuraavia kisoja...  Mutta ensin viikon loma, jonka aikana koirat saavat viettää oikeaa koiranelämää - mökillä metsässä haahuillen.